Keskusteluissa tulee usein esiin, että jotkut eivät edes "osaa" enää harjoitella ilman musiikkia. Musiikki saa olon tuntumaan hyvältä ja antaa voimaa harjoitella pidempään ja suuremmalla teholla. Musiikki auttaa pitämään fiiliksen korkealla, joten harjoittelukertojakin kertyy enemmän. Musiikki suuntaa ajatukset pois harjoituksen aiheuttamasta rasituksesta, siis tavallaan auttaa unohtamaan harjoituksen.
Tutkimuksissa on tarkasteltu erityyppisen musiikin vaikutuksia edellä mainittuihin kokemusperäisiin tuntemuksiin. On tutkittu musiikkia, jota kuulijat pitävät liikuntaan soveltuvana ja musiikkia, josta he eivät pidä niin paljon. On tutkittu musiikin rytmittämistä liikkeeseen tietoisesti ja on tutkittu taustamusiikkia. On tutkittu musiikin vaikutuksia koettuun väsymiseen, tunteisiin ja liikunnan aikana objektiivisesti mitattaviin muuttujiin.
Kirjassaan "Perceved Exertion Laboratory Manual" (Springer Science & Business Media, New York 2015) Luke Haile, Robert Robertson ja Michael Gallagher paneutuvat kokonaisen luvun verran tutkimuksiin, joissa tarkastellaan musiikin hyötyjä tuottavia vaikutuksia liikunnan aikana kokemuksellisista ja affektiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
Varsin suuri osuus luvusta kattaa musiikin vaikutuksia koettuun kuormitukseen (RPE) tai sykkeeseen, kun absoluuttinen kuormitus pysyy samanlaisena (esimerkiksi 50 % tai 80 % maksimaalisesta hapenottokyvystä). Tutkimusten perusteella näyttää - kuten kokemusperäisesti on jo aikaisemmin todettu - että musiikin kuuntelijat kokevat kuormittuvansa vähemmän kuin musiikkia kuuntelemattomat henkilöt, koska musiikkia kuunneltaessa huomiota ei välttämättä kiinnitetä liikkunnan aiheuttamiin epämiellyttäviin tuntemuksiin. Kirjoittajat arvioivat tämän lisäävän sitoutumista harjoitteluun.
Erilaisissa aikakokeissa, joissa musiikin avulla pyritään siirtämään koettua uupumista mahdollisimman kauas, on tutkimuksissa saatu ristiriitaisia tuloksia. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että musiikilla voidaan vaikuttaa uupumiskokemuksiin submaksimaalisilla tehoilla, mutta tehon kasvaessa musiikin merkitys koettuun uupumiseen vähenee.
Entäpä musiikki, josta pidetään tai josta ei pidetä? Tai jonka koetaan motivoivan liikkumista verrattuna musiikkiin, joka ei motivoi? Suorituksen aikana tällä asialla ei näyttäisi olevan merkitystä esimerkiksi sykkeeseen, mutta koettuun kuormitukseen kyllä. Kannattaa siis valita musiikkia, josta pitää. Kirjoittajien mukaan ei-kiinnostava musiikki saattaa pitkällä aikavälillä vähentää osallistumismotivaatiota ja kiinnostusta usein toistuvaan harjoitteluun.
Liikkeiden synkronoinnin hyödyistä musiikin rytmiin ja tempoon löytyy fysiologisestikin järkevä peruste: musiikki voi yleisestikin herätellä hermolihasjärjestelmää ja auttaa ylläpitämään syklisenä toistuvaa liikettä. Säännöllisenä toistuva rytmi puolestaan auttaa vähentämään elimistön metabolista kuormaa, kun energiaa ei tuhlaannu jatkuviin rytmin ja tempon muutoksiin.
Luvun lopuksi kirjoittajat antavat ohjeita ja nostavat esiin kysymyksiä sekä tutkimusten perustaksi että musiikin käyttöön oman liikkumisen optimoijana. Jälleen kerran paljon mielenkiintoista infoa tiiviissä paketissa!
Briefly in English
Effects of music for exercise
Luke Haile, Robert J. Robertson and Michael Gallagher have written a book about perceived exertion in which one chapter is devoted to "effects of music on perceptual and affective responses to exercise". Short introduction shows some ways how people feel and use music during exercise.
The main part of the chapter includes effects of music on RPE (Rating of Perceived Exertion or Borg scale) during constant workload and optimal pacing strategy for exercise performance. Based on the research have been showed that "individuals may be more likely to engage in exercise while listening to music because less attention is paid to unpleasant feelings of physical exertion". It has been showed that results from studies in which music was used as a mediating factor of pacing strategy have not been consistent. In other words, in time trials there might be an effect or there might be not.
Authors have written that listening to non-preferred as compared to preferred music may decrease exercise performance during exercise. What is the sense of listening to music non-preferred (except for studies)? Conversely, in my opinion you should listen to music you preferred to increase your motivation to initiate and continue participation in your exercise program. This has been found in research, too.
The effect of synchronous music has the physiological rationale behind it. Music, in general, can arouse the neuromuscular system. Based on rhythmic auditory stimuli, the synchronization of skeletal muscle contractions can decrease the metabolic energy expenditure when rhythm and tempo, as well as movement, stay constant.
At the end of the chapter authors demonstrate selected applications of perceptual methodology (such as perceived exertion scale validation or self-selected versus imposed exercise intensities). Once again, a lot of interesting things inside of the closed packet!
Lähteet / References:
Haile L, Robertson RJ, Gallagher M. Perceived Exertion Laboratory Manual: From Standard Practice to Contemporary Application. Springer Science & Business Media. New York, 2015. DOI 10.1007/978-1-4939-1917-8_17.
