Ajatuksia asiantuntijuudesta / Knowing how to be an expert

Jyväskylän yliopiston järjestämät tieteen popularisoinnin opinnot nostivat keskusteluun jatko-opiskelijoiden kokemukset ja käsitykset asiantuntijuudesta. On haastavaa toimia asiantuntijana, jos itse kokee, ettei tiedä asiasta läheskään riittävästi. Silti on lupa uskoa, että tietää omasta alastaan enemmän kuin useimmat kanssakulkijat. Niitä enemmän tietäviäkin pitää olla: niitä, jotka tietävät oikeasti ja niitä, jotka ovat vain tietävinään. Molemmat kannustavat eteenpäin.

Omaan näkemykseeni asiantuntijuudesta ja oppimisesta vaikuttaa ehkä eniten Kolbin syklin kaltainen ajatusrakennelma, jossa oppiminen lähtee liikkeelle yksilön omasta kokemuksesta, jatkaa reflektion (ymmärtävän tiedostamisen) kautta abstraktiin käsitteellistämiseen ja aktiiviseen toimintaan. Tieto voidaan jakaa teoreettiseen (knowing that) ja prosessitietoon (knowing how).

Näen oppimisen (mitä ja miten opitaan) myös erilaisten oppimisalueiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi oppimisen sisältöön, omaan itseen, muihin oppijoihin sekä oppimisympäristöön (tai työhön) liittyvät tiedot ja taidot. Asioiden, ilmiöiden ja ongelmien käsittelykyky, henkilökohtainen kehittyminen ja ymmärryksen lisääntyminen, sosiaaliset taidot, vuorovaikutus, empatia ja suvaitsevaisuus eivät tarvitse koulua kypsyäkseen.

Näkemykseni siitä, miten oppiminen tapahtuu, on seuraavanlainen: Aistitiedon kautta oppija vastaanottaa ja tuottaa käsiteltävää "materiaalia". Vähitellen harjoitusten kautta kyky ilmaista itseään tiedollisesti ja taidollisesti kehittyy. Elämykset ja toiminta herättävät tunteita, jotka parhaimmilaan vahvistavat toisiaan ja luovat myönteisiä kokemuksia. Näiden kokemusten kautta saatu tieto muuttuu prosessoinnin aikana laajemmaksi kokonaisuuksien ymmärtämiseksi, kun oman toiminnan herättämiä mielikuvia käsitellään. Mikäli oppija on motivoitunut jatkotyöskentelyyn itsensä (ja ryhmänsä) kanssa, hänestä voi kehittyä ammattilainen, jonka käytännön toiminnassa yhdistyvät niin käsite- ja tieteellinen tieto, kokemus ja hiljainen tieto kuin sosiaalinen vuorovaikutus.

Se, miten oma tietovaranto puetaan populaariin ja tavalliselle tallaajalle soveltuvaan muotoon vaatii usein runsaasti yksinkertaistamista ja mutkien vetämistä suoraksi. Se voi olla vaikeaa, kun haluaisi selittää kaiken juurta jaksaen ja saada kuulijansa ymmärtämään asiaa syvemmin. Silti uskon itse, että tiedon muokkaaminen ja rohkea itsensä esiintuominen kannattaa. Se auttaa myös asiantuntijaksi kehittymisessä.

Briefly in English

Knowing how to be an expert

Doctoral studies at the University of Jyväskylä led me to the course named popularization of science. During the course we talked about experiences and beliefs to be an expert. It is challenging to act as an expert if you feel that you don't know enough. Even so, I believe that most of us know more from our own topics than most of people. And what's more important, you need both: those who knows more than you for real and those who are pretending to know.

Kolb's cycle has affected to my understanding of expertise and learning. Learning starts from experiences, go through reflection to abstract conceptualization and to an active operation. Material to be treated (i.e. something you have to learn) needs practice and experience skills to modifying into action. Theoretical knowledge (knowing that) will change to understanding (knowing how) which increases when emotions invoked by doing are a part of a learning process. Growth to an expert takes place gradually when motivation creates continuous learning cycle.

Popularization of knowledge or science needs a lots of simplification to make things easier to understand. It might be hard when you wanted to explain everything to the backbone. But in brief, I believe that modifying science to the popular mold also helps to grow up the expert.

Vipinää vaaleissa / The election hustle

Valon (eli Valtakunnallisen liikunta- ja urheiluorganisaation) sivuille osoitteeseen sport.fi on koottu liikuntaväelle tärkeitä uutisia ja asioita liikkumisen tasosta riippumatta. Vaalien alla Valon liikuntapolitiikkasivulle oli tehty oma liikunnan ja urheilun vaalikone, jonka kysymykset oli rakennettu mukavasti nykytilannetta, suosituksia sekä liikunnan ja urheilun hallitusohjelmatavoitteita mukaillen.

Tänään jo tiedetään, ketkä eduskuntavaaliehdokkaista ovat saaneet riittävästi ääniä päästäkseen ratkomaan erilaisia talous- ja soteongelmia. Tänään myös tiedetään, löytyykö seuraavan neljän vuoden aikana riittävästi moottoreita toteuttamaan Valon, Olympiakomitean ja Paralympiakomitean hallitusohjelmatavoitetta ”Tunti päivässä – liikutaan kestävyysvaje kumoon!”.

Vaalikoneen sivuilla oli tietoiskuja, jotka muistuttavat tavoitteesta. Samalla ne haastavat vaalikoneen täyttäjät miettimään myös omaa käyttäytymistään: ”Tiesitkö, että jumppa tai hölkkä pari kertaa viikossa ei riitä pitämään yllä fyysistä hyvinvointia? Tarvitaan arjen aktiivisuutta – tunti päivässä! Mistä kaikesta sinun tuntisi koostuu?”

Jokaisella meistä on mahdollisuus valita liikunnallinen tai liikkumaton elämäntapa. Tiedetään, että liikkumattomuus on yksi suurimmista itsenäisistä riskitekijöistä elintasosairauksien syntymiselle. UKK-instituutin laskelmien mukaan päivittäisen liikkeen lisääminen voisi säästää terveydenhoitomenoja jopa kahdella miljardilla eurolla vuosittain. 

Muutos alkaa yksittäisestä liikkujasta, minusta ja sinusta. Muutokseen tarvitaan kuitenkin myös laaja-alaisia poliittisia päätöksiä, joilla voidaan edistää tai hankaloittaa liikkumista.

Näissä vaaleissa on ollut vipinää, joka toivottavasti jatkuu hallitusohjelmatavoitteiden mukaisesti: 

1. Liikuntalupaus jokaiselle lapselle: tunti liikettä kaikkiin koulupäiviin ja urheiluseurat toteuttamaan iltapäivätoimintaa. 
2. Liikunta huomioidaan sosiaali- ja terveyssektorilla nykyistä tehokkaammin ja järjestelmällisemmin hyvinvointia edistävänä välineenä. 
3. Läpäisevän liikunnan periaatetta toteutetaan kaikkien hallinnonalojen yhteistyönä.

Briefly in English

The election hustle

Valo, Finnish Sport Confederation, has done the election engine of its own right before Finnish parliamentary elections. Questions in there have been challenged everyone who have tried to find the right candidate. Today we know, if there will be willingness enough to implement Valo’s government target in physical activity, sport and exercise among members of parliament. 

To get sustainability gap over we need only one hour physical activity per day. We all have a possibility to choose sportive or sedentary lifestyle. It is well known that sedentary lifestyle is an independent risk for many chronic diseases and early dead. According to UKK-institute it is possible to save more than two billion euros per year in costs on health by increasing the daily physical activity. 

Changes starts from me and you. But we do need also wide political decisions which promote physical activity, sport and exercise. We have had a lot of hustle in these elections and I hope it will be continue according to targets: 

1. Promise for children: one hour physical activity for every day at school. 
2. Staff in social and health care use physical activity, exercise and sport more systematic as a part of promoting the welfare. 
3. Physical activity throughout life will be implemented by all administrative.

Lähteet / References:

Valo, Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio / Finnish Sport Confederation http://www.sport.fi/valo