HAPPY (Health Active Preschool and Primary Years) -tutkimuksen poikkileikkaustulosten perusteella äitien ja isien fyysinen aktiivisuus on yhteydessä tyttöjen fyysiseen aktiivisuuteen. Vastaavaa yhteyttä esikouluikäisiin poikiin ei tutkimuksessa todettu. Myös vanhempien ja lasten tv:n katseluun käyttämässä ajassa havaittiin voimakas yhteys. Seurannassa kolme vuotta myöhemmin todettiin, että äitien fyysinen aktiivisuus tutkimuksen alussa ennusti poikien fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi pitkittäistutkimuksessa todettiin, että lapsen kanssa samaa sukupuolta olevan vanhemman tv:n katseluaika vaikutti lapsen tv:n katseluaikaan.
Vastaavia tuloksia on tipahdellut muistakin tutkimuksista. Ongelmallista tutkimusten vertaamisessa on kuitenkin se, että niissä käytettävät tutkimusmenetelmät poikkeavat toisistaan. On aivan eri asia, jos vanhemmat raportoivat omaa tai lapsensa liikkumista "muistinvaraisesti" kuin jos fyysiseen aktiivisuuteen päästään kiinni objektiivisilla mittareilla. Mikään mittari ei kuitenkaan kartoita ruutujen ääressä vietettyä aikaa, joten niiltä osin ollaan vanhempien raportoinnin varassa. Mikään mittari ei myöskään erottele, onko lapsi leikkinyt leikkinsä sisällä vai ulkona. Tutkimusten mukaan lasten liikkuminen ulkona on fyysisesti kuormittavampaa kuin sisällä. Tutkimuksissa on myös todettu kotona olevien ruutujen määrän vaikuttavan ruutuaikaa lisäävästi.
Pitäisikö meidän siis yrittää vaikuttaa enemmän aikuisiin kuin lapsiin? Äiteihin vai isiin? Koko perheeseen? Kotiin? Lähiympäristöön? Kouluun? Opettajiin? Päättäjiin?
Briefly in English
The HAPPY Study
I made - once again - literature searches for my research article. I found very interesting Australian study which examined cross-sectional and longitudinal associations between physical activity and TV viewing behaviors of parents and their preschool children. Parents self-reported their physical activity and TV viewing as well as their children's screen time. Children's physical activity measured by using accelerometer.
The main results of the HAPPY (Health Active Preschool and Primary Years) study address that in cross-sectional study mothers' and fathers' physical activities were associated with physical activity among the girls, but not boys. Between parent's and children's TV viewing times were significant correlation. In longitudinal study (three years later) mothers' physical activity at baseline seemed to predict boys' physical activity. Further, sex-specific associations were found for TV viewing, in meaning of mothers' effect on girls and fathers' effect on boys.
The corresponding results have been seen in other studies, too. However, there are some problems in data collection. There are lots of differences between the data collected by self-reporting compared to objective measurements. Despite of a new technology development, any device cannot tell how long screen time people tend to have or how long children are playing outdoors compared to indoors. As a researchers we have to trust parents' reporting.
It has been studied that the more there are screens at home the longer time parents and children used to sit. So, one question lead to another: should we try to work more with parents or with children? With mothers or with fathers? Or should we take whole family to account? How about an environment at home? Neighborhood? Preschool? Teachers? Policy-makers?
Lähteet / References:
Abbot G, Hnatiuk J, Timperio A, Salmon J, Best K, Hesketh KD. Cross-sectional and longitudinal associations between parents' and preschoolers' physical activity and television viewing: The HAPPY study. Journal of Physical Activity and Health, 2016;13:269-274.
