Saavatko lapset tarpeeksi ulkoliikuntaa? / The relationship between outdoor time and physical activity in children

Mikä on ulkona vietetyn (leikkimis)ajan vaikutus lasten fyysiseen aktiivisuuteen, paikallaan oloon ja fyysiseen kuntoon? Ensimmäisenä mieleen tuleva vastaus on, että mitä enemmän lapset saavat leikkiä, juosta ja pelata pihaleikkejä sitä enemmän aktiivisuus lisääntyy, liikkumattomuus vähenee ja kunto kohenee. Onko todella näin?

Kesäkuun alkupuolella julkaistun tutkimuskatsauksen perusteella, mutkat suoraksi vetäen, ulkona liikkuminen todella vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Mitä enemmän ulkoiluaika lisääntyi, sitä enemmän kasvoi myös kohtuutehoisen ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden määrä. Rasittavan liikkumisen lisääntyminen vaikutti olevan riippumatonta vuodenajoista, mikä on meille pohjoisen asukeille hyvä asia! Ulkoiluun käytetyn ajan lisääminen vaikuttaa positiivisesti myös terveyteen.

Mikä tahansa liikkuminen tai ulkona vietetty aika ei kuitenkaan riitä terveyshyötyjen saavuttamiseen. Kesäkuussa julkaistun Aggion ym. tutkimuksen perusteella paikallaan olo tulisi korvata mieluummin kuormittavalla kuin kevyellä fyysisellä aktiivisuudella. Myös kevyen fyysisen aktiivisuuden vaihtaminen selvästi kuormittavampaan aktiivisuuteen lisää liikkumisesta saatavia terveyshyötyjä. Aggion ym. tutkimuksessa fyysistä kuntoa ja terveysvaikutuksia mitattiin muun muassa rasvaprosentilla, vauhdittomalla pituushypyllä, käden puristusvoimalla ja liikkuvuustesteillä sekä uloshengityksen huippuvirtausta (peak expiratory flow, PEF) mittaamalla.

Haasteina ovat sisällä vietetyn ajan lisääntyminen, liialliset läksyt ja musiikkiharrastukset. Näistä viimeisin tietysti särähtää pahasti korvaan, kun kyseessä on muuten hyvä harrastus. Lisäksi vanhemmat rajoittavat lasten liikkumista selvästi useammin sisällä kuin ulkona. Lasten vapaata leikkimistä ja liikkumisen määrää tulisikin pystyä lisäämään sekä sisätiloissa että ulkona.

Tutkimuskatsauksen tiivistelmän mukaan 3-12-vuotiaiden lasten pidempi ulkoiluaika on positiivisessa suhteessa fyysiseen aktiivisuuteen ja negatiivisessa suhteessa liikkumattomuuteen tai paikallaan oloon. Ulkoiluajan lisääntyminen lisää fyysistä aktiivisuutta riippumatta lapsen sukupuolesta, ikäryhmästä ja ulkoilun kontekstista (vapaa aika ja/tai ohjattu liikunta).

Briefly in English

The relationship between outdoor time and physical activity in children

The systematic review, published in June, examined the relationship between outdoor time and physical activity, sedentary behavior, and fitness in children aged 3-12 years. It was found that outdoor time was positively related to physical activity. Physical activity was 2.2 to 3.3 times higher outdoors than indoors. Also sedentary time was lower when childeren were outdoors.

In both summer and winter months higher amounts of outdoor time increased higher amounts of moderate-to-vigorous physical activity. Reviewers found that time spent oudoors was associated with improved movement behavior and fitness outcomes when compared with time spent indoors. More physical activity and less sedentary behavior was found in both sexes, all age groups, and different context (leisure time and directed).

According to Aggio et al. study, also published in June, moderate-to-vigorous physical activity was positively associated with body fat %, horisontal jump distance, and flexibility. Sedentary time and time spent in light physical activity were not associated with health and fitness outcomes. Findings of the study showed that replacing sedentary time with light intensity activity has no beneficial effect. On the other hand, replacing sedentary time or light intensity physical activity with an equivalent amount of moderate-to-vigorous physical activity, positive health and fitness outcomes was found.

Parents have an important role for childrens activity. Structured indoor achievement oriented activities, such as excessive homework or playing an instrument, seem to replace children's oudoor time. However, free outdoor time and unstructured outdoor play was higlighted as a means of promoting healthy active living.


Lähteet / References:

Aggio D, Smith L, Hamer M. Effects of reallocating time in different activity intensies on health and fitness: a cross sectional study. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 2015;12:83. DOI 10.1186/s12966-015-0249-6


Gray C, Gibbons R, Larouch R, et al. What is the relationship between outdoor time and physical activity, sedentary behaviour, and physical fitness in children? A systematic review. International Journal of Environmental Research and Public Health 2015;12:6455-6474. DOI 10.3390/ijerph120606455

Metodifestarit / Methods Festival

Järjestyksessään neljännet metodifestarit järjestettiin Tampereella eilen ja tänään. Järjestäjinä toimivat Tampereen yliopiston tohtorikoulu ja Jyväskylän yliopiston ihmistieteiden metodikeskus.  Festivaalin tarkoitus oli koota yhteen eri alojen asiantuntijoita keskustelemaan ajankohtaisista tutkijan taitoihin ja tutkimusmetodeihin liittyvistä kysymyksistä ja teemoista.

Kahden päivän aikana oli mahdollisuus osallistua monenlaisiin luentosessioihin. Keskiviikona pääluennoista ensimmäinen käsitteli leipäjonoja (eli huono-osaisuuden käsittelyä sosiaalipolitiikassa) ja toinen johtamisen ja organisaatiotutkimuksen yhteiskunnallista merkitystä. Aiheet olivat niin kaukana omasta tutkimusaiheestani, että minulle oli varsin haastavaa seurata varsinkin jälkimmäistä, englanninkielistä luentoa. Keskiviikon kolmas pääluento käsitteli visuaalisia menetelmiä ja niiden merkitystä tutkimuskentällä, mutta avasi myös näkökulmia selfie- ja meemi-maailmaan, YouTubeen, Vimeoon, Pinterestiin, Snapchattiin, Twitteriin, Flickriin ja Vineen - otsikolla "Visual Research Methods Now: Surveying, Navigating and Mapping Networks". Todella kiinnostava luento, jota päivän päätteksi oli mukava kuunnella!

Torstain pääluento keskittyi onnistuneen akateemisen ohjauksen elementteihin. Liekö edellisen illan illanvietto vai lounas väsyttänyt sen verran, että keskittyminen oli hieman vaikeaa. Illanvietto oli mukavasti järjestetty, vapaata keskustelua paikalla olevien kanssa ja hyvää ruokaa: lämmin savulohi-caesarsalaatti, viherversosalaattia, paahdettuja kesäkasviksia ja juureksia, kalkkunan filettä ja kanttarellisalsaa, Thai sweet chili -marinoituja lihapyöryköitä, sahrami-perunasalaattia, maalaisleipää ja tuorejuustolevitettä...

Keskiviikon ja torstain rinnakkaissessiot piti valita jo ilmoittautumisen yhteydessä. Joihinkin aikoihin olisi ollut tarjolla montakin mielenkiintoista vaihtoehtoa, osa taas niin kaukana omasta aiheesta kuin vain voi olla! Oma kattaukseni näytti loppujen lopuksi seuraavalta: aineistonhallinta, examples of person oriented analysis, what is? ... grounded theory? ... qualitative longitudinal analysis? ... randomized trials? ... software-assisted qualitative data analysis?, pelitutkimuksen menetelmiä, Mixed methods ja tulosten visuaalinen esittäminen.

Paljon asiaa, runsaasti mietittävää ja pohdittavaa, kaikenlaista korkealta ja kovaa yli lentävää, pientä purtavaa ja omassakin työssä hyödynnettävää. Antoisat päivät siis kaiken kaikkiaan!

Briefly in English

Methods Festival

The fourth Methods Festival in Finland was organized at the University of Tampere main campus on 19 - 20 August 2015. The festival was organized by University of Tampere Doctoral School and University of Jyväskylä Methodology Centre of Human Sciences. The Festival brought together leading international and national experts across a wide range of disciplines to raise issues and discuss current topics and themes in research methodology.

Over two days it was possible to choose plenty of different topics. During Wednesday morning there was two plenary speeches, the first in Finnish about social policy and deprivation and the second about realizing the societal relevance of management and organization research in English. Both topics were a million miles away from my research area! The third plenary speech in the Wednesday evening addressed visual research methods, such as surveying, navigating and mapping networks, which was very interesting! The fourth plenary speech was in the Thursday afternoon with the topic of academic guidance and the elements which make it successful. Even if the lecture was in Finnish, after the lunch I had some difficulties to focus...

Parallel sessions had to choose when pre-registered. I had quite different topics: data management, examples of person oriented analysis, questions for different research methods, methods of game research, mixed methods, and a visual presentation of research results. Lots of new information to reflect.

Get-Together Party in the Wednesday evening offered fine possibility to have fun with other researchers and doctoral students. An evening meal with Caesar salad with smoked salmon, green salad, roasted summer vegetables and root vegetables, turkey fillet with chanterelle salsa, Thai sweet chili marinated meatballs, saffron potato salad, country bread, and fromage frais spread - good for hungry stomach...

Ajatuksia liikkeen sujuvuudesta / Fluency in movement

Platon uskoi, että musiikki antaa maailmankaikkeudelle sielun, ajatuksille siivet ja laittaa mielikuvituksen lentämään. Usein sujuva soittaminen otetaan itsestäänselvyytenä. Suuri yleisö ei välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon vuosien säännöllistä työtä musiikillisen ilmaisun näennäinen helppous on vaatinut. Sujuvassa liikkeessä – oli kyse mistä tahansa toiminasta – on aina mukana sekä psykologinen, fysiologinen ja somaattinen puoli. Soittamisessa on lähes aina kyse myös esiintymisestä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.

Musiikki on luonteeltaan liikkuvaa. Useimmat ihmiset napsuttelevat sormiaan tai lyövät jalalla tahtia tiedostamattaan kuullessaan musiikin rytmin. Toisille tanssi eri muodoissaan on musiikillisen ilmaisun väline. Liikkeet vaikuttavat olevan aivoihimme ohjelmoituja: musiikin kokonaisuutta – rytmiä, melodiaa ja harmoniaa – ei tarvitse teoreettisesti ymmärtää voidakseen nauttia liikkeestä ja kehollisesta ilmaisusta. 

Kuten kaikilla aloittelijoilla, muusikko joutuu harjoittelemaan sujuvaa liikettä ja ilmaisua yhä uudelleen ja uudelleen. Aluksi liike on jäykkää ja hapuilevaa, jokaista ilmaisullista tekijää joutuu ajattelemaan erikseen. Harjoittelun ja musiikin oppimisen myötä liike vähitellen automatisoituu. Soittaja oppii myös kuuntelemaan ja kuulemaan. Aina ei tarvitse tuijottaa dynamiikan ja agogiikan vaihtelusta kertovia merkintöjä. Oma ilmaisullinen muuntelu kehittyy soittimen ja musiikin tullessa tutuksi.

Aloitettaessa uuden kappaleen harjoittelua tapahtuu romahdus. Hitaasti, hitaasti, jokaisen sormen, käden ja jalan – itseasiassa koko kehon – liikettä on ajateltava yksityiskohtaisesti. Ilmiö on samanlainen, kuin jos kävellessään alkaa ajatella kuinka kävely tapahtuu. Liikkeen sujuvuus katoaa. Jos harjoittelee aina hitaasti, oppii hitaaksi. Liikkeen ja ilmaisun sujuvuus kehittyy vain harjoittelemalla, oikein ja oikeita asioita.

Vuosikymmeniä sitten, musiikkiopiston sinfoniaorkesterissa soittaessani, japanilainen kapellimestari Hideaki Komiya kiteytti asian yksinkertaisesti: "Yleisön edessä ei tehty työmäärä merkitse mitään. Vain se näkyy, mitä osaat tässä ja nyt."

Briefly in English

Fluency in movement

Plato believed that music gives soul to the universe, wings to the imagination, and charm and gaiety to life and to everything. Fluent playing of a musical instrument is often taken for granted. Fluent movement or action has both psychological, physiological and somatic side. When playing an instrument, then one’s performance requires that one has a social interaction with audience, too. Japanese conductor Hideaki Komiya once said it very simple: “The amount of work was made means nothing in front of the audience. Only your skill will appear at the moment.”

Music is frequently kinesthetic in nature. To respond to rhythm and repetition, tones and tunes seems to be hardwired in the human brain. Movement as a response to music may be unconscious. For most people, to hear a rhythm, melody and harmony is an impulse to tap fingers or feet. For some people, to hear a music can be an impulse to dance. Music’s kinesthetic helps to achieve the fluency of movement and action.

At the very beginning, playing of an instrument is mechanical. The movement itself is rigid and stumble, along with thinking about the impression of music. In order to be automatically, movement requires training. But before that, you need to think about what you are doing. This can be compared to the moment you attempt to concentrate on how to walk, and your walking loses its fluency immediately. 

As a musician, part of our inner music is learn how to hear and listen. Music allows us to express our feelings and communicate with others. The great fluency of movement and action is the quality of being able to play an instrument in a smooth, skillful, and expressive way.

Lähteet / References:

Evans HM. Music and medicine – a meeting in metaphor. In Klockars M, Peltomaa M, editors. Music meets medicine. Acta Gyllebergiana VII. Helsinki: The Signe and Ane Gyllenberg Foundation; 2007.

Simon HB. Music as medicine. The American Journal of Medicine 2015;128(2):208-210.