Ajatuksia asiantuntijuudesta / Knowing how to be an expert

Jyväskylän yliopiston järjestämät tieteen popularisoinnin opinnot nostivat keskusteluun jatko-opiskelijoiden kokemukset ja käsitykset asiantuntijuudesta. On haastavaa toimia asiantuntijana, jos itse kokee, ettei tiedä asiasta läheskään riittävästi. Silti on lupa uskoa, että tietää omasta alastaan enemmän kuin useimmat kanssakulkijat. Niitä enemmän tietäviäkin pitää olla: niitä, jotka tietävät oikeasti ja niitä, jotka ovat vain tietävinään. Molemmat kannustavat eteenpäin.

Omaan näkemykseeni asiantuntijuudesta ja oppimisesta vaikuttaa ehkä eniten Kolbin syklin kaltainen ajatusrakennelma, jossa oppiminen lähtee liikkeelle yksilön omasta kokemuksesta, jatkaa reflektion (ymmärtävän tiedostamisen) kautta abstraktiin käsitteellistämiseen ja aktiiviseen toimintaan. Tieto voidaan jakaa teoreettiseen (knowing that) ja prosessitietoon (knowing how).

Näen oppimisen (mitä ja miten opitaan) myös erilaisten oppimisalueiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi oppimisen sisältöön, omaan itseen, muihin oppijoihin sekä oppimisympäristöön (tai työhön) liittyvät tiedot ja taidot. Asioiden, ilmiöiden ja ongelmien käsittelykyky, henkilökohtainen kehittyminen ja ymmärryksen lisääntyminen, sosiaaliset taidot, vuorovaikutus, empatia ja suvaitsevaisuus eivät tarvitse koulua kypsyäkseen.

Näkemykseni siitä, miten oppiminen tapahtuu, on seuraavanlainen: Aistitiedon kautta oppija vastaanottaa ja tuottaa käsiteltävää "materiaalia". Vähitellen harjoitusten kautta kyky ilmaista itseään tiedollisesti ja taidollisesti kehittyy. Elämykset ja toiminta herättävät tunteita, jotka parhaimmilaan vahvistavat toisiaan ja luovat myönteisiä kokemuksia. Näiden kokemusten kautta saatu tieto muuttuu prosessoinnin aikana laajemmaksi kokonaisuuksien ymmärtämiseksi, kun oman toiminnan herättämiä mielikuvia käsitellään. Mikäli oppija on motivoitunut jatkotyöskentelyyn itsensä (ja ryhmänsä) kanssa, hänestä voi kehittyä ammattilainen, jonka käytännön toiminnassa yhdistyvät niin käsite- ja tieteellinen tieto, kokemus ja hiljainen tieto kuin sosiaalinen vuorovaikutus.

Se, miten oma tietovaranto puetaan populaariin ja tavalliselle tallaajalle soveltuvaan muotoon vaatii usein runsaasti yksinkertaistamista ja mutkien vetämistä suoraksi. Se voi olla vaikeaa, kun haluaisi selittää kaiken juurta jaksaen ja saada kuulijansa ymmärtämään asiaa syvemmin. Silti uskon itse, että tiedon muokkaaminen ja rohkea itsensä esiintuominen kannattaa. Se auttaa myös asiantuntijaksi kehittymisessä.

Briefly in English

Knowing how to be an expert

Doctoral studies at the University of Jyväskylä led me to the course named popularization of science. During the course we talked about experiences and beliefs to be an expert. It is challenging to act as an expert if you feel that you don't know enough. Even so, I believe that most of us know more from our own topics than most of people. And what's more important, you need both: those who knows more than you for real and those who are pretending to know.

Kolb's cycle has affected to my understanding of expertise and learning. Learning starts from experiences, go through reflection to abstract conceptualization and to an active operation. Material to be treated (i.e. something you have to learn) needs practice and experience skills to modifying into action. Theoretical knowledge (knowing that) will change to understanding (knowing how) which increases when emotions invoked by doing are a part of a learning process. Growth to an expert takes place gradually when motivation creates continuous learning cycle.

Popularization of knowledge or science needs a lots of simplification to make things easier to understand. It might be hard when you wanted to explain everything to the backbone. But in brief, I believe that modifying science to the popular mold also helps to grow up the expert.